Oh well... That's life

Äkkiä kerkesikin melkein viikko ilman blogia vierähtämään. Otsikko tulee sanonnasta jota on tullut tässä pari viikkoa käytettyä kiitos Eduardon, hiljaisen hetken rikkoo viimeistään tuo lausahdus. Täällä huomaa todella helposti kuinka toisten sanomat lausahdukset jäävät mieleen ja yhtäkkiä huomaat jo käyttäväsikin niitä. Hassua huomata kuinka ihmisen mieli toimii, kun on ns. pakotettuna tilanteeseen jossa ei voi puhua omaa äidinkieltään. Tai ainahan tietenkin voi, mutta asia ei vain mene perille. Huomaa nappaavansa paljon helpommin kaikkia ärsyttävältäkin kuulostaneita sanontoja ja käyttävänsä niitä vielä nopeammin.  No se tästä analyysista, jatketaan viime viikon tapahtumiin :)

Meidän kadulla sijaitseva Fiatin historiallinen museo

Viime tiistaina olleessa aperitiivi-tilaisuudessa saimme paljon uusia kavereita, lähes kaikki kotoisin eri puolilta maailmaa ja näimme myös vähän vanhoja tuttuja. Suomalaisia en vielä sieltä löytänyt, mutta baariin siirtyessä tapasin narikassa kaksi suomalaista jee! Baarissa oli hauskaa uudella porukalla ja otimmekin heti torstaina uusiksi osan kanssa. Kävimme parilla paikassa jonka nimi oli Jumping Jester, joka oli aika perusmukava istuskelupaikka. Keskiviikkona ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä, hengailtiin kotona ja tehtiin ruokaa.

Lenkkimaisemia

Torstaina kävin lenkillä aamupäivästä ja se oli aivan mahtavaa, aurinko paistoi ja huppari oli melkein liian kuuma jo. Meidän lähellä on Valentinon puiston alku, ja se on hyvin suosittu lenkkipaikka, ainakin lenkkeilijöiden ja muiden suositusten määrästä päätellen. Siellä pääsee menemään Po-joen viertä hyvän matkan ja näkee hienoja maisemia. Lenkistä tuli lopulta vähän hidas, koska pysähdyin koko ajan kuvailemaan kaikkea nättiä ympärillä.  Mutta tehokkaasti tuli käveltyä/hölkättyä 8km ja hyvällä omalla tunnolla sai mennä parille illalla. Perjantaina olikin aikainen herätys ja lähdettiin junalla kohti Milanoa. Siitä teenkin ihan oman postauksen kaikkien tsiljoonien kuvien kanssa.

Lauantai-iltana aloin fiilistelemään, että on vähän kurkku kipeä ja kuumeinen olo ja meninkin jo illallisen jälkeen puoli 11 aikaan nukkumaan. Aamulla olo oli vielä huonompi ja flunssahan siinä tuli. Nukuin koko sunnuntain kotiin päästyämme ja tänään aamulla onneksi olo oli paljon parempi ja pääsin ensimmäisille oikeille tunneillenikin. Nyt on enään vähän nenä tukossa, mutta duactilla sekin hoituu.

Valentino puisto

Tämän päivän ohjelmassa oli siis Financial Accounting kurssin aloitus, kokonaiset neljä tuntia. Iloisena yllärinä tunneilla oli myös yksi suomalainen minun lisäkseni ja pääsin vähän harjoittamaan muistiani suomen puhumisessa. Onneksi nyt en ollut yhtä surkea siinä kuin viimeksi yrittäessäni puhua, mietin että ehkä se johtui siitä etten ollut kerinnyt vielä puhua englantia päivän aikana. Sain ns. suoraan suomi moodin päälle. Kurssi oli tylsä ja olen satavarmasti käynyt sen jo suomessa, mutta koska saatavilla ei ollut oikein muutakaan niin päädyin sen pitämään. Opintopisteitähän tänne tultiin keräämään, vai miten se menikään...

Tänään oli myös italian kielikurssin aloitus, joka ei ihan putkeen mennyt. Valitsin tasokseni intermediate, kuten taisinkin jo aiemmin mainita ja testi jonka teimme alkuun ei mennyt putkeen. Siinä oli aika huimasti sanoja joita en ollut ikinä kuullutkaan ja oletin että kahden vuoden lukemisella voisin siellä pärjätä. Täällä kuitenkin ymmärrän aika paljon ihmisten puheesta, vaikka en osaakkaan aina vastata italiaksi. Onneksi myös viime vuonna täällä opiskellut Sam sanoi, että testi oli ihan hirveä. Päätin siis, että menen beginner kurssille keskiviikkona muiden kanssa. Kerroin jo professorillekin siitä ja hän halusi kuitenkin että katsoisin arvosanani ennen sitä, mutta tiedän jo ettei sieltä tarpeeksi hyvää tule. Ainakin luulisin saavani hyvän arvosanan beginner tason kurssista papereihini.

Kaisa Milanossa

Huomenna on taas aikaiset tunnit aamulla, joten kirjoittelen Milanon reissusta lisää myöhemmin ajan kanssa. Viimeinen kuva on Milanosta ja siinä olenkin aika korkealla lähes kaikkien kattojen yllä. Seuraavaan postaukseen ei toivottavasti mene ihan viikkoa...

Baci,
Kaisa